Tommi Kalenius - Vielako rakkaus kantaa

^AmKauan sitten luotiin kaksi ^Amtaitavasti ^Ftoinen toisil^Clensa.^Em Me oltiin ^Amkaksi puolimatkalaista, ^Amjotka paikan ^Flöysi karta^Clta.^Em

^FToisiamme luettiin me päästä varpaisiin, ^Dmvaatteet moneen kertaan riisut^Gtiin.

^AmVieläkö rakkau^Fs kantaa kun järv^Cet jäätyvät, kun lumeen ^Epeittyy nurmet ^Amvihreät. Vieläk?^F? meille kaunis o^Cn maa^E. ^AmVieläkö rakkau^Fs kantaa, pää^Cnsä painaa syl^Eiin ja vie ky^Amliin lämpimiin, joissa ^Ftalvee ei tunneta^Ckaan.^E

^AmNuoria me oltiin silloin, ^Amnuoria me ^Follaan viel?^C?kin^Em. Vaikka ^Amtiedettiinkin elämäst^Amä paljon e^Fnemmän kuin n^Cykyi^Emsin.

^FSilti sama toive vaikka muuttaa muotoaan, ^Dmeihän rakkaus lopu milloi^Gnkaan.

^AmVieläkö rakkau^Fs kantaa kun järv^Cet jäätyvät, kun lumeen ^Epeittyy nurmet ^Amvihreät. Vieläk?^F? meille kaunis o^Cn maa^E. ^AmVieläkö rakkau^Fs kantaa, pää^Cnsä painaa syl^Eiin ja vie ky^Amliin lämpimiin, joissa ^Ftalvee ei tunneta^Ckaan.^E

^FSaatettu ei arvatakkaan, ^Dmmitä meille päivät toisi. ^Cja millaisista langois^Fta tääll^Cä onni k^Dmudota^Gan.

^AmVieläkö rakkau^Fs kantaa kun järv^Cet jäätyvät, kun lumeen ^Epeittyy nurmet ^Amvihreät. Vieläk?^F? meille kaunis o^Cn maa^E. ^AmVieläkö rakkau^Fs kantaa, pää^Cnsä painaa syl^Eiin ja vie ky^Amliin lämpimiin, F C E Am F C E x2 Am joissa talvee ei tunnetakaan.