Antti Tuisku - Lämmin lumi peittää maan

^GValo heijastuu, vie^Emreiseen ikkunaan ^D ja väki juosten kantaa ^Costoskassejaan. On ^Gilta valkoinen, mä ^Emlehtee selailen ^D ja itsekseni ^Chymyilen.

^C Lahjat sekä koris^Gteet, mut vain sä mun juhlan ^Dteet^G. ^C

Ei ^Gkiirehdittäis ollenkaan ja ^Emoltaisiin rauhassa vaan. Kun ^Clämmin lumi peittää maan, mentäis ^Dsitä katsomaan. Tän ^Gjoulun kanssas viettää saan, se ^Emjatkua vois ainiaan. Niin ^Ckauan kuin oot täällä, tuun ih^Dmeisiin uskomaan.

Kau^Gpunki hiljenee. Taas ^Emjoulu täällä on. ^D Sä tuot sen mukanasi, ^Ctyyneys sanaton. ^GSeisot edessäin. Oon ^Emoottanut sua niin. ^D Luot hengen näihin h^Cuoneisiin.

^C Lahjat sekä koris^Gteet, mut vain sä mun juhlan ^Dtee^Gt ^C

Ei ^Gkiirehdittäis ollenkaan ja ^Emoltaisiin rauhassa vaan. Kun ^Clämmin lumi peittää maan, mentäis ^Dsitä katsomaan. Tän ^Gjoulun kanssas viettää saan, se ^Emjatkua vois ainiaan. Niin ^Ckauan kuin oot täällä, tuun ih^Dmeisiin uskomaan.

^EmLapset leikkii leikkejään, ja ^Gjossain vanhan miehen nään, ^Dsytyttävän liekin kyntti^Clään. Ja ^Emradiossa soitetaan ^Gtutut laulut uudestaan, kun ^Dlumi, lumi peittää ^Dmaan.

Ei ^Gkiirehdittäis ollenkaan.

Ei ^Akiirehdittäis ollenkaan ja ^F#moltaisiin rauhassa vaan. Kun ^Dlämmin lumi peittää maan, mentäis ^Esitä katsomaan. Tän ^Ajoulun kanssas viettää saan, se ^F#mjatkua vois ainiaan. Niin ^Dkauan kuin oot täällä, tuun ih^Emeisiin uskomaan.