Yö - Niin paljon me teihin luotettiin

Kai ^Ammuistat sen, kun ensi kerran ^Ckohtasin sun Kaikkee ^Dmvannottiin, luvat^Ftiin ja suunnitel^Amtiin. Suurin silmin niin, me kauaksi ^Ckatsottiin eikÃ^Dm¤ uskottu, et^Ftä joskus k^Amävisi niin, ettÃ^F¤ tiemme näin, ku^Amlkisi toisia päin. Mä luul^Fin että tie ei m^Geille liian ^Amkapea oo.

^AmNiin, maailma ^Cmuuttuu niin, vaikken ^Dmuskonut ettÃ^F¤ muuttuu usko i^Amhmisiin. Ja yksin jäin, keskel^Cle kaikkea jäin. Poissa ^Dmystävyys, va^Fin tyhjyys k?^Am?¤sissäin. Ja kanssa ^Ftyhjyyden, katkerien ^Amkyynelten, me ^Fhyvästeltiin ja kaik^Gki kaunis pois^Amsa on

Niin ^Ampaljon me teihin ^Fluotettiin, uskot^Gtiin ja rakastet^Ctiin. Ja ^Dmkun mä selk?^F?¤ni käänsin ^Gpois, iskit puu^Amkon mun unelmiin. Niin paljon me teihin ^Fluotettiin, kanssas ^Gkyyneleet vaihdet^Ctiin Kai joku ^Dmpyyhkii puukon sun ^Fmatkallas jonka ^Giskit mun unel^Ammiin.

^AmNiin, maailma ^Cmuuttuu niin. Vaikka ^Dmpahalta tuntui, se ^Fkaikki mennyttÃ^Am¤ on. Ja helpompaa, meille kaikille ^Chelpompaa on kun ^Dmerottiin ja voin ^Fkaiken unoh^Amtaa. Ja ^Fsylini on sulle avoinna kuin ^Amsilloinkin kun ensi ^Fkerran kauan ^Gsitten kohdat^Amtiin.