Vesa-Matti Loiri - Lapin kesä

Lapissa k^Amaikki k^Eukkii nope^Amast^Am7i Maa, ruoho, ^Dmohra, v^Gaivaiskoivut^Cki^Cmaj7n Tuon usein t^Dmuntenut ^Eoon raska^Amhas^Am7ti Kun katson k^Eansan tämän vaiheis^Amiin^E

Miks meillä k^Amaikki k^Eaunis tahtoo k^Amuol^Am7ta Ja suuri s^Dmurkastu^Ga alhais^Cee^Cmaj7n Miks meillä n^Dmiin on ^Emonta mieli^Ampuo^Am7lta Miks vähän k^Eäyttäjiä kantel^Ameen^E

Miks miestä t^Amäällä k^Eaikkialla k^Amaat^Am7uu Kuin heinää, ^Dmmiestä, t^Goiveen tosi^Caa^Cmaj7n Miest' aatteen, t^Dmunteen m^Eiestä, kaikki ma^Amatu^Am7u Tai kesken t^Eoimiansa katke^Amaa ^E

Muualla t^Amulta s^Eäihkyy harmaah^Amaps^Am7et Vanhoissa h^Dmehkuu h^Gengen aurin^Cko^Cmaj7 Meil' ukkoin^Dma jo sy^Entyy sylila^Ampse^Am7t Ja nuori m^Eies on hautaan valmis ^Amjo ^E

Ja minä i^Amtse, ^Emiksi näitä m^Amiet^Am7in? Se merkki v^Dmarhaisen^G on vanhuude^Cn ^Cmaj7 Miks seuraa ^Dmkäskyä ^Een veren v^Amiet^Am7in Vaan kansain k^Eohtaloita huokail^Amen ^E

On vastaus ^Amvain y^Eksi Lapin s^Amuvi^Am7 Sit' aatell^Dmessa m^Gieli apeut^Cuu^Cmaj7 On lyhyt ^DmLapin l^Einnunlaulu, h^Amuvi^Am7 Ja kukkain k^Eukoistus, ja riemu ^Ammuu^E

Mut pitkä ^Amvain on t^Ealven valta, h^Ametk^Am7en tääl aatteet l^Dmevähtää,^G kuin lennos^Cta^Cmaj7an Kun taas ne a^Dmlkaa a^Eurinkoisen r^Ametk^Am7en Ja jättäv^Eät jo jäisen Lapin m^Amaan^E

Oi valkol^Aminnut v^Eieraat Lapin ^Amkes^Am7än Te suuret a^Dmatteet, ^Gteitä tervehd^Cän^Cmaj7 Oi, tänne j^Dmääkää, t^Eänne tehden p^Amesä^Am7n Jos muutatt^Eekin maihin etel^Amän ^E

Oi oppi ^Amottakaa^Ette joutsen^Amist^Am7a Ne lähtee ^Dmsyksyin, ^Gpalaa keväi^Csi^Cmaj7n On meidän r^Dmannoilla^Emme rauhall^Amist^Am7a Ja turvai^Esa on rinne tuntur^Amin ^E

Havisten h^Amalki il^Eman lentäk^Amäät^Am7te Tekoja ^Dmluokaa, ^Gmaita valais^Cka^Cmaj7a Mut talven p^Dmoistune^Een kun täältä n^Amäät^Am7te Mä rukoil^Een, ma pyydän, palatk^Amaa