Tuure Kilpelainen - Hymyilevä apollo

Kun ^Emaavehet mieltäsi ahdistaa niin ^Dlemmi! - ja aavehet haihtuu Kun ^Ammurheet sun sielusi mustaks saa niin ^B7lemmi! - ja iloks ne vaihtuu Ja ^Emjos sua häpäisee vihamies niin ^Dlemmellä katko sen kaunan ies ja ^Amkatso, hän kasvonsa kääntää pois kuin ^B7itse hän hävennyt ois

Kuka ^Emtaitavi lempeä vastustaa? Ketä ^Dvoita ei lemmen kieli? Sitä ^Amkuulee taivas ja kuulee maa ja ^B7ilma ja ihmismieli Kas, ^Empovet se aukovi paatuneet se ^Drungot nostavi maatuneet ja ^Amkutovi lehtihin, kukkasiin ja ^B7uusihin unelmiin

^G Ken yhtä ihmistä rakastaa se ^Dkaikkia rakastaapi ^Em Ken kerran itsensä unhoittaa se ^B7unten onnen saapi ^G Ken kerran itse on onnellinen se ^Dtahtoisi onnehen jokaisen Ja ^Emantaa ja antaa ja ^Cantaa vaan Oman ^B7onnensa aarteistaan

Ei ^Empaha ole kenkään ihminen vaan ^Dtoinen on heikompi toista Paljon ^Amhyvää on rinnassa jokaisen Vaikk' ^B7ei aina esille loista Kas ^Emhymy jo puoli on hyvettä ja ^Ditkeä ei voi ilkeä Mis ^Amihmiset tuntevat tuntehin siel ^B7lähell' on Jumalakin

^G Ken yhtä ihmistä rakastaa se ^Dkaikkia rakastaapi ^Em Ken kerran itsensä unhoittaa se ^B7unten onnen saapi ^G Ken kerran itse on onnellinen se ^Dtahtoisi onnehen jokaisen Ja ^Emantaa ja antaa ja ^Cantaa vaan oman ^B7onnensa aarteistaan

Oi, ^Emonnellinen joka herättää niitä ^Bvoimia hyviä voisi! Oi, ^Cihmiset toistanne ^Amymmärtäkää niin ^Bette niin kovat oisi! Miks ^Ememme me kaikki yhtyä vois ja ^Byksi jos murtuis, muut tukena ois Oi, ^Cihmiset toistanne ^Amsuvaitkaa niin ^Bsuuri, suuri on maa

Niin suuri suuri ^Emon ^{B C Am B} Em B C Am B