Tuomari Nurmio - Kivinen tie

^ATe kaikki, jotka vaellatte lavealla ^Bmtiellä, uskokaa tai ^Dälkää, myös minä kävin ^Esiellä. ^AMaljoja sain nostella, en suinkaan sitä ^Bmkiellä, mut ^Eliköörien loputtua muutakin sain ^Aniellä. Silloin synnin perässä mä ryömin maail^F#mmalla, ^Bmenkä nähnyt ^Dselvää päivää enää taivaan ^Ealla. ^AVaikken muuta tahtonut kuin elää kunni^Bmalla, sain ^Etappelussa pyöriä kapakan lattia^Alla.

Kun ^F#melämä sua elää ja viina sua ^Bmjuo, ^Ese kaiken sulta vie, se on kivinen ^Atie. ^AHalleluja, halle^Dlu^Aja, halle^F#mluja! Se on ^Ekivinen ^Atie

^AKun heiluu yötä päivää, eikä sekään tahdo ^Bmriittää, ei auta enää ^Dmuu kuin kädet yhteen ^Eliittää. ^AMitä olet kylvänyt, sitä saat nyt ^Bmniittää, kun ^Ekonttaat katuojassa, voit itseäsi ^Akiittää. Kun paholainen sisälläsi mahtiansa ^F#mnäyttää, ^Bmei sen riehun^Dtaa voi enää mikään pysä^Eyttää. ^ATyhjästä saat ammentaa ja pohjatonta ^Bmtäyttää, ja ^Ekaksin käsin ämpäriä tuoppinasi ^Akäyttää.

Kun ^F#melämä sua elää ja viina sua ^Bmjuo, ^Ese kaiken sulta vie, se on kivinen ^Atie. ^AHalleluja, halle^Dlu^Aja, halle^F#mluja! Se on ^Ekivinen ^Atie

^AKaikki nämä hyvät neuvot sydämeesi ^Bmpaina, ja säilytä ne ^Dkalleimpana aarteenasi ^Eaina. ^ANuorenakin muista, että elämä on ^Bmlaina, ja ^Emuista kiittää luojaa Muulloinkin kuin sunnun^Ataina. Kun ruumis huutaa ryyppyä ja sielu vapah^F#mtajaa, sä ^Bmtiedät, että ^Dtoinen niistä saman asian ^Eajaa. ^ASaman koiran karvoilla voit lievitellä ^Bmpiinaa ja ^Ehuutaa tarjoiloijaa tuomaan olutta ja ^Aviinaa.

Kun ^F#melämä sua elää ja viina sua ^Bmjuo, ^Ese kaiken sulta vie, se on kivinen ^Atie. ^AHalleluja, halle^Dlu^Aja, halle^F#mluja! Se on ^Ekivinen ^Atie