Topi Sorsakoski - Kuolleet lehdet

^DmToivoisin sinunkin muistele^E7van ^Gmpäiviä kesämme ^A7kaunehim^Dmman. ^D7Aurinko hymyili suloisem^Gmmin, rinnallas armahin, ^E7kun aste^A7lin. ^DmKauan tuo ^Dm7kesämme ^Ddimkestänyt ^Gmei, pois ^A7halla sen kukkaset ^Dmvei. ^D7Kesästä jäljelle jäi muiston ^Gmvain, polttava kaipuu nyt ^E7on rinnais^A7sain. Ken ^Dmmuistoja ^Dm7mielessään ^E7kan^A7taa, ^Dmpaljon hän ^C7voi omis^Fmaj7taa; e^F6i ^Gmniitä voi ^A7toiselle ^Dmant^Dm7aa, ne ^E7syömeen kätkeä ^A7saa.

K-u^Gm7-n saap^C7uu syys, niin lehdet ^Fmaj7puiston ^Bb se hehku^Gm6maan ^A7 saa loisto^Dmaan kuin ikä^Gm7vyys mi kauniin ^Fmaj7muiston ^Bb voi synnyt^Gm6tää ^A7 vaik suru ^Dmjää

Hetken ^A7lehdet nuo vielä ^Dmhehkuu on loisto ^Gm7tuo ^C7 jo viimei^Fmaj7nen. ^F6 Ovat ^Gmmuistojemme ^A7lehdet ^Dmkuolleet ne ^{Dm7 G}men^Gmnessään ^A7vei tuulo^Dmnen

Hetken ^A7lehdet nuo vielä ^Dmhehkuu on loisto ^Gm7tuo ^C7 jo viimei^Fmaj7nen. ^F6 Ovat ^Gmmuistojemme ^A7lehdet ^Dmkuolleet ne ^{Dm7 G}men^Gmnessään ^A7vei tuulo^Dmnen