Tapio Rautavaara - Reissumies ja kissa

On ^Bmiltamyöhä taipaleella ^G7muuan reissu^Em6mies, hän vi^F#7heltelee kulkeis^Bmsaan. Hän ^Bmmistä tulee, minne menee, ^G7taivas yksin ^Em6ties, on ^F#7musta kissa seur^Bmanaan. Mut ^A7kylmä alkaa ahdistella ^Dmiestä hilpeää, hän ^Db7kaipaa varmaan kotia ja ^F#7lieden lämpimää. On ^Bmiltamyöhä taipaleella ^G7muuan reissu^Em6mies, hän ^F#7viheltelee kulkeis^Bmsaan.

Tien ^Bmlaidassa hän näkee mökin ^G7pienen, auti^Em6on ja ^F#7ovi sen on raol^Bmlaan. Se t^Bmurvapaikkaa tietää siinä k^G7ylmän suoja ^Em6on, ja ^F#7reissumies on ilois^Bmsaan. Hän ^A7kissaansakin kutsuu - mihin ^Dmirri häipyi, hei! Mut ^Db7poissaolo kissan häntä ^F#7kauaa vaivaa ei. On ^Bmoma nahka lähinnä ja ^G7lämpö tärke^Em6ää - kai ^F#7kissa hiirtä pyydys^Bmtää.

On ^Bmliedessä - voi ihme - pari ^G7hiiltä hehku^Em6vaa, hän ^F#7takan ääreen hapui^Bmlee. Ei u^Bmskalla nyt heikkoon hehkuun ^G7edes puhal^Em6taa, se s^F#7inälläänkin riittä^Bmnee. Hän ^A7käsiänsä ojentelee ^Dlieden lämpimään, ja j^Db7okin kaunis muisto lämmitt^F#7ävi sydäntään. Niin ^Bmtuli aamu, arjen koura ^G7utulinnan ^Em6kaas, on ^F#7reissumiehen kylmä ^Bmtaas.

On ^Bmpäällä kylmän tuhkan kissa ^G7yötään viettä^Em6nyt ja ^F#7kiilusilmät hehkun ^Bmloi. Sen ^Bmminkä luuli hiillokseksi ^G7kissa onkin ^Em6nyt, kun ^F#7aamu valon tupaan ^Bmtoi. Mut ^A7reissumies ei moista jouda ^Dajattelemaan, vaan ^Db7vihellen tielle työntyy ^F#7kissa mukanaan. Hän ^Bmmistä tulee, minne menee, ^G7taivas yksin ^Em6ties, on ^F#7taipaleella reissu^Bmmies.