Tapio Rautavaara - P

^AmAurinko kun ^Dmpäätti retken, ^Amsiskoistaan jäi^Dm jälkeen hetken

^Ampäivänsä^E7de vii^Ammeinen^E7. ^DmHämärä ^Amjo metsään hiipi,

^Dmpäivänsä^Amde kultasiipi ^Djuuri aikoi ^D7lentää eest^Gä se^G7n,

kun ^Cmenninkäisen^Am pienen näk^Dmi vastaan tu^G7levan; se ^Cjuuri oli ^D7noussut luolas^Gtaan. ^G7

Kas ^Cmenninkäinen^C7 ennen päiv?^F?n laskua^F#dim ei voi mil^Cloinkaan olla^Dm7 pä ^G7äll? ^C? maan.

^AmKatselivat ^Dmtoisiansa ^Ammenninkäinen^Dm rinnassansa ^Amtunsi kummaa ^E7leisku^Amntaa.^{E7 Dm}Sanoi: poltat ^Amsilmiäni, ^Dmmut' en ole ^Ameläissäni ^Dnähnyt mitä?^D7?n yhtä^G ihan^G7aa! Ei ^Chaittaa vaikka ^Amloisteesi mun ^Dmsokeaksi ^G7saa - on ^Cpimeäss?^D7? hyvä a^Gsusta^G7a. Käy^C kanssani, niin^C7 kotiluolaan^F näytän su^F#dimlle tien - ja ^Csinut armaa^Dm7ksen^G7i ^Cvien!

^AmSäde vastas:^Dm peikko kulta, ^Ampimeys vie ^Dmhengen multa, ^Amenkä toivo^E7 kuol^Amemaa^E7. ^DmPois mun täytyy^Am heti mennä, ^Dmellen kohta ^Amvaloon lennä, ^Dniin en hetke^D7äkään el^Gää ^G7saa. Niin ^Clähti kaunis^Am päiväns?^Dm?de mutta v^G7ieläkin, kun ^Cmenninkäinen^D7 öisin tall^Gustaa^G7, hän^C miettii, miksi^C7 toinen tääl^Flä valon l^F#dimapsi on, ja ^Ctoinen yöt?^Dm7? ^G7rak^Castaa.