Samuli Edelmann - Kirkossa
Autoscroll
1 Column
Text size
Transpose 0
Samuli Edelmann
Kirkossa
Tuli Akirkkoon mieF#ms ja lapsi
he Deteeni istEuivat
kai Atie oli piF#menelle pitkä
oli DkosteEat kiharat
ei AmontaF#m hetkeä hiljaa
tuo DollutE pikkupää
oli ApaljonF#m kyselemistä
ja Dpaljon EnähtAävää
Oli kauniit alttaritaulut
monihaaraiset kynttilät
nuo kaksi puhuivat hiljaa
ja joskus hymyilivät
kovin kauan saarna kesti
lapsi istui miettien
ja pienin pehmein sormin
isän hihaa hyväillen
minä Atahtoisin iF#msä jo kotiin
isä Dminua väsyEttää
hän Anostaa F#mpienet kasvot
ja Dhuuli Evärähtää
he AlähtivätF#m kesken saarnan
minäD loppuun astiE jäin
sama AhiljainenF#m arka pyyntö
Hm W
nous syvältä itsestäin:
minä Atahtoisin iF#msä jo kotiin
isä DminuaE väsyttää
soi AkirkossaF#m kiitosvirsi
oli DulkonaE viAhreää.
tabbed by: Tumpelo_