Reino Helismaa - Paivansade ja menninkainen

^Amsiskoistaan jäi^Dm jälkeen hetken ^Ampäivänsä^E7de vii^Ammeinen^E7.

^DmHämärä ^Amjo metsään hiipi, ^Dmpäivänsä^Amde kultasiipi

^Djuuri aikoi ^D7lentää eest^Gä se^G7n, kun ^Cmenninkäisen^Am pienen näk^Dmi vastaan tu^G7levan;

se ^Cjuuri oli ^D7noussut luolas^Gtaan. ^G7 C C7 F (F#dim) Kas menninkäinen ennen päivän laskua ei voi

mil^Cloinkaan olla ^Dm7pä? ^G7?ll? ^C? maan.

^AmKatselivat ^Dmtoisiansa - ^Ammenninkäinen^Dm rinnassansa ^Amtunsi kummaa l^E7eiskun^Amtaa.^{E7 Dm}Sanoi: poltat ^Amsilmiäni, ^Dmmut' en ole ^Ameläissäni ^Dnähnyt mitä?^D7?n yhtä^G ihan^G7aa! Ei ^Chaittaa vaikka ^Amloisteesi mun ^Dmsokeaksi ^G7saa - on ^Cpimeäss?^D7? hyvä a^Gsusta^G7a. C C7 F (F#dim) Käy kanssani, niin kotiluolaan näytän sulle tien - ja ^Csinut armaa^Dm7ksen^G7i ^Cvien!

^AmSäde vastas:^Dm peikko kulta, ^Ampimeys vie ^Dmhengen multa, ^Amenkä toivo^E7 kuol^Amemaa^E7. ^DmPois mun täytyy^Am heti mennä, ^Dmellen kohta ^Amvaloon lennä, ^Dniin en hetke^D7äkään el^Gää ^G7saa. Niin ^Clähti kaunis^Am päiväns?^Dm?de mutta v^G7ieläkin, kun ^Cmenninkäinen^D7 öisin tall^Gustaa^G7, C C7 F (F#dim) hän miettii, miksi toinen täällä valon lapsi on, ja ^Ctoinen yöt?^Dm7? ^G7rak^Castaa.