Reino Helismaa - Meksikon pikajuna 2

^DmVanhapiika hypähtää, Patin kaulaan, siihen jää, vaikka iso rosvo koittaa ^A7häätää häntä pois ^A7Nainen lemmenkipeä muiskuissaan on ripeä, eikä Patin vastustelu ^Dmestää niitä vois ^DmHohottelee Peten suu, kaveri kun hermostuu vanhanpiian ^D7kuiskiessa: "^GmDarling, I love you!" Ihmismuurit tuijottavat ^Dmsilmät seläl^Bb7lään ^DmKuinka kaikki ^A7oikein päättyy^Dmkään

^DmKauhuissaan on Iso-Pat, ikäneidon suudelmat, tulisia ovat, niissä ^A7hehkuu lemmen lies ^A7Kiljuu rosvo: "Kuulkaa Miss! Minä olen naimisiss ja on neljä lastakin, en ^Dmole vapaa mies ^DmKaverini kihlatkaa, siitä kelpo miehen saa" Puhe tämä Pikku-Peten ^D7posket kalven^Gmtaa Junavaunun ovesta hän ^Dmsäntää pakoon, ^Bb7jees! ^DmMut ei pääse ^A7metriäkään ^Dmees

^DmIkäneito hyljännyt äskeisen on yljän nyt, pikkuruista Peteä hän ^A7halaa, suutelee ^A7Vapauden takaisin Iso-Pat sai tietenkin, vuorostansa apua jo ^DmPete huutelee ^DmVannoo että myöskin hän, naimiskaupan pätevän solmi ja on lapsiakin ^D7vissiin seitse^Gmmän Ehkäpä on kahdeksankin, ^Dmlaskutaidol^Bb7laan kun ei pysty ^A7Pete loista^Dmmaan

^DmItkuun vääntyy neidon suu, nyt hän vasta kimmastuu, Peten leukaan täräyttää ^A7suoran oikean ^A7Unten mailla, otsa hies, siinä uinuu pikkumies, Iso-Pat nyt huomaa vaaran ^Dmhäntä uhkaavan ^DmEhdi ei hän aseeseen tarttua, kun uudelleen vanhan piian nyrkki puhuu, ^D7vaikka tuhan^Gmteen tuomari nyt laskea kai ^Dmlukujansa ^Bb7sais, ^Dmennen kuin Pat ^A7siitä virko^Dmais

^DmPikajuna Meksikon matkaa jatkamassa on, rosvot lojuu köytettyinä ^A7alla penkkien ^A7Tehty on taas jako uus, takaisin kun omaisuus saatiin alkuasukkaitten ^Dmsekä jenkkien ^DmVaara ohi, rauha maas, iloinen on vaunu taas, yksi vain on synkkänä - no ^D7kuka, arvat^Gmkaas - Vanhapiika yhdy ei nyt ^Dmriemuun joukon ^Bb7muun "^DmOnni taas on ^A7mennyt ohi ^Dmsuun (huh heijaa) ^DmOnni taas on ^A7mennyt ohi ^Dmsuun"