Reino Helismaa - Meksikon pikajuna 1

^DmPikajuna Meksikon, halki kiitää, yö jo on, valokeilat lakaisevat ^A7rataa kiiltävää ^A7Haukku kuuluu kojootin, häipyy meluun veturin, Sierra Madren takaa kuu kuin ^Dmjuusto möllöttää ^DmEnsiluokan vaunussa, uninen on tunnelma, matkustajat, ^D7miehet, naiset, ^Gmkaikki torkkuvat Silloin vauhti hiljenee ja ^Dmmelkein pysäh^Bb7tyy ^DmMissä lienee ^A7pysähdyksen ^Dmsyy

^DmJarrut pyöriin kirskahtaa, vaunun ovi aukeaa, sisään syöksyy kaksi miestä ^A7mustanpuhuvaa ^A7Pikku-Pete, Iso-Pat, gangstereita molemmat, kumpainenkin suurta reikä^Dmrautaa heiluttaa "^DmKädet ylös, gentlemen!" Huutaa käskyn terävän Iso-Pat ja ^D7pari kertaa ^Gmkattoon laukaisee "Viisainta kun jokainen nyt ^Dmlompsan aukai^Bb7see; ^Dmkuula sille ^A7joka kenkkui^Dmlee"

^DmVastustaa ei kukaan voi, Pikku-Pete vartioi, Iso-Pat kun evakuoi ^A7sormin tottunein ^A7Sormukset ja kukkarot, medaljongit, lompakot, matkalaukut rosvo myöskin ^Dmtutkii yksin tein ^DmMitään uhreille ei jää, saalis toiveet ylittää, Pikku-Pete ^D7hohottelee ^Gmkohti kurkkuaan: "Miehet lyödään tainnoksiin mut ^Dmnaiset viedään ^Bb7pois, ^Dmlempimättä ^A7nyt en olla ^Dmvois"

^DmJymisevä nauru soi, Iso-Pat nyt aprikoi kumppaninsa sanoja ja ^A7kohta murahtaa: "^A7Okay niinpä tehdäänkin, saamme kelpo haaremin Viedään likat piiloluolaan ^DmSierra Madren taa" ^DmSilloin vaunun loukosta, herrasmiesten joukosta, hidalgo nyt ^D7esiin astuu, ^Gmsanoo: "Senores! Meille tehkää mitä vain, mut ^Dmnaiset säästä^Bb7kää ^DmMuuten teistä ^A7kehno muisto ^Dmjää!"

^DmSeuraa hetken hiljaisuus, ehdotus on outo uus, haa nyt naisten parvessakin ^A7syntyy kohinaa ^A7Vanhapiika muuan, kas, viisikymmenvuotias, vaatii puheenvuoroa ja ^Dmheti sen myös saa ^DmSilmät vihaa leimuten, tasajalkaa hyppien, hidalgolle ^D7kiukkuaan hän ^Gmryhtyy purkamaan: "Mitäs herra suutaan soitte^Dmlee ja hääräi^Bb7lee, ^Dmtehdään niin kuin ^A7rosvot määräi^Dmlee (huh heijaa) ^DmTehdään niin kuin ^A7rosvot määräi^Dmlee!"