Pariisin Kevat - Oon kuullut merestä

^BJos eksyn maailmas^F#ta, ja harhail^G#men metsään pimeä^D#män ^BKun kaukaa kuulin nau^F#rua ja lä^G#mhdin sitä etsimä^D#män Ethän ^Bsilloin est^C#ää min^F#ua ^G#mhukkaan vaeltama^D#msta Kaikki ^Bon ehkä vain ^C#satu^F#a, tahdon ^G#msen omin silmin to^D#mdeta

^F# Jostain kantautuu laulu tuo, kauan sitten unohdettu sävel [Chorus] ^BOon kuullut merest^F#ä, ^C#niin kauniis^F#ta j^B#a niin ^C#syväst^D#mä ^BEi ^C#oo ^F#milloinkaan ^Bkukaan, ei ^C#oo ^F#koskenut pohjaa

^BJos aivan kuin oisin une^F#ssa, on muk^G#mana kipinä toi^D#mvoa Pite^Blin sitä taskus^F#sa, odotta^G#men jotain suurta tapah^D#mtuvaksi Ja ^F#silloin ^B#kuulin kaukaa laul^F#ua, kuin muistut^G#mtaisi jokin min^D#mua

^F# Jostain jonka unohtanut olin Kauan sitten kadotin sen

^BOon kuullut merest^F#ä, ^C#niin kauniis^F#ta j^B#a niin ^C#syväs^D#mtä ^BEi ^C#oo ^F#milloinkaan ^Bkukaan, ei ^C#oo ^F#koskenut pohjaa

^F# Ilma muuttuu sakeaksi pisaroista [Chorus] ^BOon kuullut merest^F#ä, ^C#niin kauniis^F#ta j^B#a niin ^C#syväs^D#mtä ^BEi ^C#oo ^F#milloinkaan ^Bkukaan, ei ^C#oo ^F#koskenut pohjaa