Laura Voutilainen - Kun joulupukki suukon sai

^GJoulupukki ^Am7lahjat jo ^D7toi, ^Empikku Jukka vielä vaan ei ^Bmunta saada voi; ^Em7kas, painaa hänen mieltään nyt niin ^Bm7suuri salais^Cuus. ^A7Ei hillitiä voi kieltään, vaan ^Am7saa kuulla nalle ^D7uus:

^GVoi, kun hassua mä ^Bm7nähdä ^Em7sain, ^Gäsken kun mä ^G7karamellin ^Dhain. ^D7 Mä ^D7hiivin saliin päin, oven ^Grakoon salaa jäin, kun ^Aäidin kanssa ^A7joulupukin ^D7juttelevan näin. Ja ^Gkuinka hassusti se ^Bm7sattui^Em7kaan ^Gjoulupukin ^G7partaan val^Ckeaan! ^CVoi, mikä nauru synty^Edim7iskään ^Gjos isi sais tietää ^Emtän, että ^Gjoulu^Em7pukki ^Am7suuk^D7on ^Gsai.

^GVoi, kun hassua mä ^Bm7nähdä ^Em7sain, ^Gäsken kun mä ^G7karamellin ^Dhain. ^D7 Mä ^D7hiivin saliin päin, oven ^Grakoon salaa jäin, kun ^Aäidin kanssa ^A7joulupukin ^D7juttelevan näin. Ja ^Gkuinka hassusti se ^Bm7sattui^Em7kaan ^Gjoulupukin ^G7partaan val^Ckeaan! ^CVoi, mikä nauru synty^Edim7iskään ^Gjos isi sais tietää ^Emtän, että ^Gjoulu^Em7pukki ^Am7suuk^D7on ^Gsai.