Lasse Mårtenson - Myrskyluodon maija stormskärs maja

^F Meri jäljet lyö ^Dmluotoon, vaot kallion ne ^G7aalto tehnyt ^Con ^Em Myös myrsky^Gm6sää ^A7tarttuu Maijan ^Dmmuotoon, ^F ja Jannen ^Dm6silmiin leudot ^E7tuulet kiinni ^Amjää. ^{C D9} Meren ^Dmankara ^Amtyö ^{C D9} heihin merk^Dmkinsä ^Amlyö. ^{C D9} heihin ^Dmmerk^E7kinsä ^Amlyö. ^C

^F Oppii luodolla ^Dmkielen, sanat liikaa ois ja ^G7joutaa lauseet ^Cpois ^Em Voi aavis^Gm6taa ^A7vaimo toisen ^Dmmielen, ^F hän tuntee ^Dm6tuulen, joka ^E7miehen matkaan ^Amsaa. ^{C D9} Katsoo ^Dmhän lähti^Amjää, ^{C D9} vielä tyy^Dmni on ^Amsää, ^{C D9} vielä ^Dmtyy^E7ni on ^Amsää. ^Am

Kun ^Amsaapuu taas saaliineen hän, on kuin mies ^Cnaistaan ^Dtuntisi enem^Emän. ^E7Rannalle ^Amsuurimmat siioistaan tuo huutaen: ^F Eivät ne ^E7karkaa ^Fsuomusta ^Cnuo. ^FKatsetta ^E7arkaa ^Fvaimoon hän ^Cluo, ^Dmkarkeaa ^Amsarkaa ^Dm6kosketel^Elen ^Fkertoo mies ^Gterveiset myrsky^Ajen.

Niin ^Amjatkuu tuo yhteinen työ taas kunnes ^Csaapuu ^Dtyynenä kesä^Eyö. ^E7Yhdestä ^Amkatseesta mies ymmärtää vaimoaan, ^Fkuinka hän ^E7pelkää ^Fmyrskyä^Cvää ^Fpohjoista ^E7selkää ^Fyksin kun ^Cjää. ^DmSiis tyynny^Amtelkää ^Dm6huomiset ^Eveet, ^Fhaltiat, ^Gmies pyyhkii kyyne^Aleet.

^F Oppii luodolla ^Dmkielen, puhe turhaa on ja ^G7lause tarpee^Cton ^Em Mies aavis^Gm6taa ^A7liikkeet herkän ^Dmmielen, ^F kun nousee ^Dm6aamu joka ^E7miehen matkaan ^Amsaa ^{C D9} Katseet ^Dmsaattamaan ^Amjää, ^{C D9} vielä tyy^Dmni on ^Amsää, ^{C D9} vielä ^Dmtyy^E7ni on ^Amsää.