Kaija Koo - Supernaiset

Taas me k^Dohdataan kun päiviä ois mennyt vaan Elä^Bmmälle kiitos, jat^Gketaan siitä^A mihin jäätiin viimeksi k^Dun tavattiin Meikit n^Gaamoilta me naurett^Aiin

Yksi sai k^Daiken mutta liian aikaisin toisel^Bmta vei musta vuosi hiuksetk^Gin Minä ^Auskalsin kylmään veteen s^Dukeltaa Tunnen ^Gitseni, nyt koko^Anaan

Korkkarit k^Dattoon, tää ilta on ^Gmeille Mun sielun^Dsiskoille, supern^Aaisil^Bmle Lasei^Gssa k^Auohuvaa, sil^Bmmissä ^Gkultaa Ja auring^Donnousuun on ikuis^Bmuus aik^Aaa

Yli p^Dyykkivuorten, läpi lasikattojen yö vie ^Bmmeidät, mä mitään muutt^Gais en Joskus ^Akun mä lähden voitte värssy^Dn kirjoittaa Hän pystyi^G aamuun saakka tanssi^Amaan

Tää on se hetki, ei multa mitä^Gän vaadita Vaan meidän^Bm retki, neljä sama^Dnkaltaista Tää on se^Em hetki, ei mult^F#ma mitä^Gän vaadita Vaan ^Ameidän^Bm retki, nelj?^A? sama^Dnkaltaista

Tää on se^G hetki ^Bm mm... ^{A Em} tää on se h^Getki m^Bmm... ^{A Em} G Bm A Em

^{G Bm A Em} tää on se h^Getki.