Juha Vainio - Pankinjohtajan vapaailta

^E7 Miks mulle ^Amrooli pankinjohtajan on ^Dmsuotu tärkeä, näin ypö^G7yksin miettii Alfons Lyyti^Ckäinen.^E7 Hän muitten ^Ammielestä on kylmää rautaa, ^Dmkovaa kärkeä ja kylän ^E7herrois^Dmta se ^F#herra ^E7ylim^Ammäinen.

On ^Gmlauantai-^A7ilta, väki ^Dmtäyttää kapakan. Se ^G7ainut on ilopaikka ^Cpienen ^B7taaja^E7man. Nyt eikö ^Amasemansa vuoksi Alfons ^Dmmukaan mennä voi, nyt eikö ^E7soitto ^Dmjuuri ^F#hälle ^E7myöskin ^Amsoi.

^E7 Pääkontto^Amrista ohjeet sellaiset on ^Dmhälle annettu, niin ettei ^G7kansan nähden huvitella ^Csaisi.^E7 Kun jotain ^Amjohtajaa on Helsingissä ^Dmjopa kannettu, mut Alfons ^E7miettii, ^Dmenkö ^F#sentään ^E7uskal^Amtaisi.

Hän ^Gmkiipeää ^A7ullakolle, ^Dmottaa laatikon. Vain ^G7hetkeä odottanut ^Csaxo^B7foni ^E7on. Ja syke ^Amsuonissaan se sama niin kuin ^Dmnuoruusvuosinaan nyt Alfons ^E7Lyyti^Dmkäinen ^F#lähtee ^E7jammaa^Ammaan.

^E7 Suurkaupun^Amgista tullut bändi soittaa ^Dmuutta jatsia. On ote o^G7rkesterin halveksivan ^Cjäinen.^E7 Lyö hapan ^Amäijä vähän miten sattuu ^Dmrumpusatsia, kun sisään ^E7astuu ^Dmsuuri ^F#Alfons ^E7Lyyti^Amkäinen. (Noniin)

Sax-^Gmpiippunsa ^A7hellästi hän ^Dmnostaa huulilleen ja ^G7silmänsä sulkien näin ^Calkaa ^B7chero^E7keen. On bändi ^Amällistynyt taidoista tuon ^Dmvanhan soittajan. Mies vetää ^E7soolon ^Dmaivan ^F#usko^E7matto^Amman.

Ei ^Gmtällaista ^A7suosiota ^Dmkukaan toinen saa, on ^G7pankkiirin saxofoni ^Ckovaa ^B7valuut^E7taa. Ja mitä ^Amsiitä, jos on ukko liitu^Dmraitahousukas, ei vanha ^E7jatsi^Dmmies voi ^F#olla ^E7nousu^Amkas. Hän ^E7soit^Dmtaa ^F#soo^E7lo-^Amaan.