Juha Vainio - Kun aurinko lämmittää

^GmKaupasta ^D7läskiä ^Gmtillaamaan en ^Cm7kykene mä ^F7ilman ^Bbhintaa. ^Cm7Täytyypä ^F7tyytyä ^Bbgrillaamaan vain ^A7rannalla ihmisen ^D7pintaa.

^EbKonkurssi ^F7kolkuttaa ^Bbportilla. ^Cm7Haastemies ^F7heittelee ^Bbkortilla. Vaan on ^Cmäijä tää ^D7tässä kuin ^Gmtortilla, kun tuo ^Cmaurinko ^D7lämmit^Gmtää.

Silmät ^Gmsuljen, lipuu elämäni ^Cmpaatti. Omi^D7ansa perää vaimon advo^Gmkaatti. Siitä ^Cmhuolimatta ^D7nautin ilman ^Gmkäteistä mä ^Cmkesäpäivän ^D7säteis^Gmtä.

^GmNaapuri ^D7huutelee ^Gmtontillaan: "Hei, ^Cm7tule sauna^F7kaljat ^Bbtarjoon!" ^Cm7Helteessä ^F7möyrii se ^Bbkontillaan pois ^A7viileän vaahteran ^D7varjoon.

^EbMulla ei ^F7ruokaa, ei ^Bbjuomista, ^Cm7mutta en ^F7aattele ^Bbhuomista. Olen ^Cmmuuan vain ^D7Luojamme ^Gmluomista, joita ^Cmaurinko ^D7lämmit^Gmtää.

Silmät ^Gmsuljen, lipuu elämäni ^Cmpaatti Hyvin ^D7säädetty on iso termos^Gmtaatti. Unel^Cmmissa ryysyt ^D7nakkaan palmun ^Gmjuurelle, uin ^Cmulapalle ^D7suurel^Gmle.

^GmNaapuri ^D7tolpilleen ^Gmponnahtaa ja ^Cm7lonkerot ^F7kaivosta ^Bbtroolaa. ^Cm7Sitten puun ^F7alle taas ^Bbonnahtaa ja ^A7kesälle kanssani ^D7skoolaa.

No, ^Ebkukapa ^F7jaksaiskaan ^Bbjalkeilla, ^Cm7maataan vaik ^F7nahka vois ^Bbhalkeilla. Harvan ^Cmkerran kun ^D7täysillä ^Gmpalkeilla noin tuo ^Cmaurinko ^D7lämmit^Gmtää.

Silmät ^Gmsuljen, lipuu elämäni ^Cmpaatti, kippa^D7rina sosiaalidemo^Gmkraatti. Mutten ^Cmmieti sitä ^D7kuka vastaa ^Gmlaivasta, kun ^Cmkatson sini^C#taivas^D7ta.

Silmät ^Gmsuljen, lipuu elämäni ^Cmpaatti. Aidan ^D7takaa huutaa kaljamese^Gmnaatti. Näin on ^Cmkesä aina ^D7parhaimmillaan ^Gmtämmöstä, kun on vaan ^Cmmakuul^D7la ja taivaan ^Cmtakuul^D7la saa oman ^Cmosan kauko^D7lämmös^Gmtä.