Juha Tapio - Tyttö joka pyöräili mua vastaan

^AmTyttö joka pyöräili mua vastaan ^CJoen vartta kirkonkylään^G päin ^AmSyyskuu värjös pihan puut ja maan Ja^C kaukaa hänen hymyilevän^G näin Ja^F muistan miten kevyeks^Ami muutuin ja Ja mä tiesin että^C kestin surun jota muut ei^G nää Mä^F unetonten öiden poika ^AmKuulunut en mihinkään Ja^C tahdoin olla hänen lähel^Glään

^FSä käännyit hymyillen mua kohti ^CSilloin pimeääni hohti^Em valo Josta^G palasen mä^Am saan ^FTänään kun mä katson meitä ^CKerran yhteen eksyneitä ^EmNäen aina vaan ^GTytön joka pyöräili mua^Am vastaan

^AmTyttö joka pyöräili mua vastaan On tänään^C nainen joka maailmaa pyöri^Gttää ^AmHän mantereita siirtää katseellaan ^COn joskus peloissaan ja yksi^Gnään Hän^F tulee minun syliini Mä^Am annan kaiken voimani Mun^C ylpeyteni häntä satut^Gtaa Kun^F aika tarttuu askeliin Ja^Am jättää jäljet silmäkulmiin ^CLumous ei haihdu kuiten^Gkaan

^FSä käännyit hymyillen mua kohti ^CSilloin pimeääni hohti^Em valo Josta^G palasen mä^Am saan ^FTänään kun mä katson meitä ^CKerran yhteen eksyneitä ^EmNäen aina vaan ^GTytön joka pyöräili mua^Am vastaan

^FSä käännyit hymyillen mua kohti ^CSilloin pimeääni hohti^Em valo Josta^G palasen mä^Am saan ^FTänään kun mä katson meitä ^CKerran yhteen eksyneitä ^EmNäen aina vaan ^{G F}Sä käännyit hymyillen mua kohti ^CSilloin pimeääni hohti^Em valo Josta^G palasen mä^Am saan ^FTänään kun mä katson meitä ^CKerran yhteen eksyneitä ^EmNäen aina vaan ^GTytön joka pyöräili mua^Am vastaan