Juha Tapio - Mina sinua rakastan

Minä^Am Sinua rakastan,^G tiedä^Amn sen. Se ei ^Gole vain hetkisen ^Amhuumaa. Se on ^Fnuotion hehku ^Ghiljai^Cnen. Se on ^Dmroihua ^Empolttavan ^Amkuumaa.

Se ei ^Amsammu kun saapuvat ^Ghalla^Amyöt, se ei ^Gkuole kun maassa on ^Amrouta, vaan se ^Fkestää myrskyt j^Ga tuulise^Ct yöt ja se ^Dmkestää, o^Emn sade ta^Ami pouta.

Minä^Am Sinua rakastan,^G kats^Amohan, kuinka ^Gkirkkaasti tuikkivat ^Amtähdet. Joka ^Fpäivä ne Sinull^Ge lahj^Coitan, jos ^Dmkanssani ^Emmatkalle ^Amlähdet.

Ja kun ^Amkuljemme painavin ^Gaske^Amlin, ja kun ^Gaika tuo murhetta ^Amtupaan, pidän^F Sinua kädest^Gä hel^Clemmin. Yhä^Dm enemmä^Emn rakasta^Ama lupaan.

Minä^Am Sinua rakastan^G silloi^Amnkin, jos me ^Gehdimme vanhuuden ^Amikään. Olet ^Fminulle edelleen ^Gsulois^Cin, eikä^Dm lämp?^Em?ä samm^Amuta mikään.

Mitä^Am siitä, jos ryppyj^Gä poski^Amin saat, taikka ^Gkumaraan selkäsi^Am taipuu. Näen^F silmäsi kirkkaat j^Ga kuul^Cakkaat. Yhä^Dm mieleni^Em haaveisiin^Am vaipuu.