Johanna Kurkela - Sun särkyä anna mä en

^CKun voimat oudon maan sun ^Fveisi mukanaan ^Ammä missä lienen^Emkin niin tulen takai^Fsin Sun rinnallasi ^Coon, yön pedot kaikot^Fkoon sillä ^Amen sun ^Gsärkyä ^Emanna mä ^Fen

Niin ^Ckatoava^Ga on voimat ihmi^Amsen, vain tuuli puhalt^Faa ja kuoren hajot^Ctaa^G Mutta ^Amen sun ^Gsärkyä ^Emanna mä ^Fen

Et o^Cle vahva et, yön ^Fvarjoon pakenet ^Ammut seuraasi sun ^Emjään, en päästä lähte^Fmään Viel aamu ^Gsarast^Caa, se h^Gaamut karko^Amttaa sillä ^Amen sun ^Gsärkyä ^Emanna mä ^Fen

Niin ^Ckatoava^Ga on voimat ihmi^Amsen, vain tuuli puhalt^Faa ja kuoren hajot^Ctaa^G Mutta ^Amen sun ^Gsärkyä ^Emanna mä ^Fen

Niin ^Dmkatoava^Bba on voimat ihmi^Fsen, vain tuuli puhal^Amtaa ja kuoren hajot^Bbtaa Mutta ^G/Hen sun sä^Crkyä an^Fna mä en^{Dm G}

Niin ^Ckatoav^Gaa on ^Bbvoimat ihmi^Amsen, vain tuuli puhal^Ftaa ja kuoren hajo^Ctta^Ga Mutta ^Amen sun s^Gärkyä a^Emnna mä e^Fn ^{Am G C}