Johanna Kurkela - Kaunis mieli

^FKun yli kävi tuuli ja laul^Dmavat laineet löi ^Fsen kulkua seurasi ja t^Dmyyntä hän ikävöi ^Bbja mietti yksin^C hiljaa, lii^Dmkkumatta, paikal^Bblaan ^Caikapäiviensä ^Fteitä

^FPyhäkoulu jeesuksesta ^Dmpienenä kerrottiin ^Frakkauden puolapuilla pel^Dmisäännöt kerrattiin ^BbElämähän ^Cmeitä laittaa k^Dmouluihin oppim^Gmaan ^Bbja ^Ckorpiteille enkel^Feitä

^BbElämähän ^Cmeitä laittaa k^Dmouluihin oppim^Gmaan ^Bbja ^Ckorpiteille enke^Fleitä

^FKun taivas oli tumma ei hän ^Dmnähnyt edes jalkojaan ^Fhän mietti, miltä tuntui isku ^Dmvasten hänen kasvojaan ^Bbja vesi oli ^Cmustaa siellä a^Dmlhaalla, jossa^Gmkin ^{Bb C}ääretöntä surun^Fauhaa

^FVaan turvallinen yksinäisyys ^Dmtarjoaa syliään ^Fja leviää jo lämpö yli ^Dmpimeän ja yli jään ^Bbvielä humisevat ^Cäänet yllä kii^Dmreisen kaupun^Gmgin ^{Bb C}arjen huojentavaa ^Frauhaa

^BbVielä humisevat ^Cäänet yllä ^Dmkiireisen kaupun^Gmgin ^{Bb C}arjen huojentavaa ^Frauhaa

^GmLopulta kun ^Cpäättää alkaa ^Ftöitään tekem^Bbään ^Gmpilkkoa ^Csaunapuita ja k^Fuunnella ^Bblevyjään ^Gmkaunis ^Cmieli kääntää kat^Dmseensa eteen^Gmpäin ^{Bb C}ja sydän helpottunut huo^Fkaa

^GmKaunis ^Cmieli kääntää ka^Dmtseensa etee^Gmnpäin ^{Bb Bb}on asioita ^Cpyöritelty tar^Dmpeeksi omin ^Gmpäin ^{Bb Bb}ja huomaa, ^Ckuinka hyvä ^Dmolla on juuri n^Gmäin ^{Bb C}sydän helpottunut ^Fhuokaa