Jesse Kaikuranta - Han ei enaa miettinyt meita

^CViime kesänä kaikki ket^Gä tunsin, erosi Minä olin^Dm olkapäänä, tie^Amsin osani Kun ^Ckoitin sanoa, itsensä on^G pakko kasata Että ei saa^Dm alkaa mihinkään, kosto^Amon kipeään Lupa^Fsin,^G hänen onnensa^C onni on^Am mun Pysä^Fhdyin^Am, kun sen kuitenkin^G näin

Hän^C ei enä^Gä miettin^Fyt meitä Jonkun ^Fmuun kanssa ^Ckäy valo^Amisaa kadun^G puolta Hän^C ei enä^Gä miettin^Fyt meitä Jonkun ^Fmuun kanssa ^Ckäy valo^Amisaa kadun^G puolt^Ca

^CToissa kesänä, me oltii^Gn yksi monista Jotka kahlasivat ^Dmhalki eronsa, työ vei^Am veronsa Ensin ^Ckaikki sen edestä, ja silti kok^Gonaan nyt takana Toivon että^Dm ihmismerestä, molemmat löyt?^Am?is omansa ^FPysähdyi^Gn, varjoon viileä?^C?n kats^Amelemaan ^FSydän?^Am?äniä kuun^Gtelemaan

Hän^C ei enä^Gä miettin^Fyt meitä Jonkun ^Fmuun kanssa ^Ckäy valo^Amisaa kadun^G puolta Hän^C ei enä^Gä miettin^Fyt meitä Jonkun ^Fmuun kanssa ^Ckäy valo^Amisaa kadun^G puolta

^DmTaivas ^Gkun päättyy^C, alka^Ama avaruus ^DmRakkau^Gden jälkeen,^C musta^Am ikuisuus ^DmPitkä^G tuntematon uusi aika

Hän^C ei enä^Gä miettin^Fyt meitä Jonkun ^Fmuun kanssa ^Ckäy valo^Amisaa kadun^G puolta Hän^C ei enä^Gä miettin^Fyt meitä Jonkun ^Fmuun kanssa ^Ckäy valo^Amisaa kadun^G puolt^Ca