J. Karjalainen - Laura häkkisen silmät

^EYstävät mua kuunnelkaa ja^A mukanakin laulaa saa, kun ^Gkerron teille ^Apienen tari^Enan. Tää on ^Elaulu Laura Häkkisen ja ^Asilmien niin sinisten, oli ^Gjuhannus ja^A siitä alo^Eitan.

Mä ^Eikkunasta hänet näin, kun ^Akeikkabussiin hetkeks jäin, tää ^Gjuttu sattui ^AJärvilaval^Ela. Hän ^Eseisoi ihan yksinään, ^Alaiturilla mietteissään, mikä ^Gjuhla, se on ^Asillä taval^Ela.

Mä ^Emenin päähän laiturin, ja ^Ahyvät jussit toivotin, hän ^Gkasvonsa ^Akäänsi minuun ^Epäin. ^ESilloin näin mä kirkkauden, ^Ajota olevankaan tiennyt en, ja ^Gkouristuksen ^Atunsin syömmes^Esäin.

Hän ^Goli kaunis, kaunis niin, mun ^Asilmät peittyy kyyneliin, ^Gaina kun mä ^Ahäntä aatte^Elen. Niin ^Gsinisinä järvet, veet, ^Aei ole koskaan loistaneet, kun ^Gloisti silmät ^ALaura Häkki^Esen.

Ei ^Eminua hän tuntenut, ^Aeikä oikein uskonut, kun ^Gsanoin että ^Asoitan bändis^Esä. Mä ^Esanoin, soitan kumminkin, ^Abeibi menen sekaisin, hän ^Gsanoi: taidat ^Aolla kännis^Esä.

En ^Eollut enää ollenkaan, olin ^Atokkurassa muuten vaan, ^Gmulle riitti ^Aloiste silmi^Een. ^ENähdään päässä laiturin, ^Akeikan jälkeen, ehdotin, ^Gnähdään vaan, hän ^Asanoi hymyil^Elen.

Hän ^Goli kaunis, kaunis niin, mun ^Asilmät peittyy kyyneliin, ^Gaina kun mä ^Ahäntä aatte^Elen. Niin ^Gsinisinä järvet, veet, ^Aei ole koskaan loistaneet, kun ^Gloisti silmät ^ALaura Häkki^Esen.

^EKeikka alkoi yks ja kaks, eikä ^Atullut paljon kummemmaks, ^Gonneks se ^Aloppui lyhy^Eeen. Sini^Esilmääni mietin vain, mä ^Akatseellani häntä hain, pian ^Gtahdoin hänet ^Anähdä uudel^Eleen.

Mä ^Ejengin läpi kiirehdin, ^Atakas päähän laiturin, ja ^Godottelin ^Asydän pamppail^Elen. Siihen ^Etuli jotain porukkaa, ^Animmareita jaagaamaan, ^Gmut ei koskaan ^ALaura ^EHäkkinen.

Mä ^Eolin epätoivoinen, mä ^Aetsin alta koivujen, mä ^Gpyörin eessä ^Anakkikoju^Ejen. Mä ^Esiinä melkein turpaan sain, kun ^Atyttöäni turhaan hain, ja ^Gvarkain valkes ^Aaamu kesäi^Enen.

Hän ^Goli kaunis, kaunis niin, mun ^Asilmät peittyy kyyneliin, ^Gaina kun mä ^Ahäntä aatte^Elen. Niin ^Gsinisinä järvet, veet, ^Aei ole koskaan loistaneet, kun ^Gloisti silmät ^ALaura Häkki^Esen.

^EStade sanoi, lähdetään, mä ^Asanoin, menkää, tänne jään, ja ^Gistuin takas ^Apäähän laitu^Erin. ^EMä en lähde minnekkään, ^Amul on juttu meneillään, no ^GStade sano: mä ^Apoltan Came^Elin.

^ESilloin vanha järkkäri, ^Anäki minun hätäni, ^Garvaan ketä ^Aootat, alkoi ^Ehän. ^EKylmä karsi ruumistain, kun ^Akertomuksen kuulla sain, näin ^Gmiehen kyyne^Aliään pyyhki^Evän.

Oli ^Esiitä vuotta kymmenen, kun ^Ajärveen kesken tanssien, ^Ghukkui nuori ^ALaura Häkki^Enen. Sen ^Ejälkeen joka juhannus, näin ^Aloppuu tämä kertomus: ^Gnähty oli ^Aloiste silmi^Een.

Hän ^Goli kaunis, kaunis niin, mun ^Asilmät peittyy kyyneliin, ^Gaina kun mä ^Ahäntä aatte^Elen. Niin ^Gsinisinä järvet, veet, ^Aei ole koskaan loistaneet, kun ^Gloisti silmät ^ALaura Häkki^Esen.

Hän ^Goli kaunis, kaunis niin, mun ^Asilmät peittyy kyyneliin, ^Gaina kun mä ^Ahäntä aatte^Elen. Niin ^Gsinisinä järvet, veet, ^Aei ole koskaan loistaneet, kun ^Gloisti silmät ^ALaura Häkki^Esen.