Irwin Goodman - Me kaksi katupoikaa

Me ^Cmkaksi katupoikaa, ^Abvarpu^Bb7nen ja ^Cmminä ^Fmeväi^Fm7tämme ^Abvaiti ^Ab7maistel^G7laan Me ^Cmkaksi katupoikaa ^Abyhtä ^Bb7pörröi^Cmsinä ^Fm7hengissä taas ^Ab7päivä ^G7taistel^Cmlaan

Mä ^Fm7joskus olin ^Bb7jaloillani ^Fm7kunnon ^Bb7ihmi^Ebnen nyt ^Fm7ranskanleivän ^Bb7paloillani ^Absua mä ^Bb7syötte^Eblen On ^Fm7pullo vielä ^Bbkassis^Bb7sa, vaan ^G7kohta vatu^Cm7passissa mä ^Fm7tänne puiston ^G7penkille jään ^Ab7vierees ^G7loiko^Cmmaan

Me ^Cmkaksi katupoikaa, ^Abvarpu^Bb7nen ja ^Cmminä ^Fmeväi^Fm7tämme ^Abvaiti ^Ab7maistel^G7laan Me ^Cmkaksi katupoikaa ^Abyhtä ^Bb7pörröi^Cmsinä ^Fm7hengissä taas ^Ab7päivä ^G7taistel^Cmlaan

Sua ^Fm7ihmiset myös ^Bb7hyljeksivät ^Fm7katsein ^Bb7koppa^Ebvin ja ^Fm7jotkut melkein ^Bb7syljeksivät ^Abmeitä ^Bb7kumpaa^Ebkin Jos ^Fm7kansa hylkää ^Bbloisen^Bb7sa, niin ^G7rentut tuntee ^Cm7toisensa ja ^Fm7joka leivän ^G7murunenkin ^Ab7tasan ^G7jae^Cmtaan

Me ^Cmkaksi katupoikaa, ^Abvarpu^Bb7nen ja ^Cmminä ^Fmeväi^Fm7tämme ^Abvaiti ^Ab7maistel^G7laan Me ^Cmkaksi katupoikaa ^Abyhtä ^Bb7pörröi^Cmsinä ^Fm7hengissä taas ^Ab7päivä ^G7taistel^Cmlaan