Haloo Helsinki! - Rakas

^GmSe oli sun lämpö jolla mut ^Cmkoukkuun sait ^FSiihen suureen tunteeseen ei^D7 koskaan päde^D lait ^GmSitten saapui se loputon ka^Cmunopuheisuus ^Fjos olin poissa sekunnin se oli ^D7sulle ikuis^Duus ^GmMe oltiin niin lähellä sit^Cmä täydellistä rakkautta jossa r^Foikkui vain se mutta joka^D7 nielt^Diin.

Rakas ollaan vaan h^Ebiljaa katsellaan huojuvaa v^Gmiljaa se kauniisti katseestas t^D7aipuu ja^D niin taivun myös min^Gmäkin rakas ollaan vain h^Ebiljaa ei korjata vuotavaa ma^Gmljaa, rakastellaan yhtä ^D7aikaa niin^D kuin nuo perhoset^Gmkin,^{F Eb Gm F Eb} jotka hiljalleen p^Dois katoaa^{Gm Cm F D Gm}

^GmTäydellinen rakkaus me^Cm oltiin kai ^Ftoinen vallan kahvana, toinen saranap^D7uolen ^Dsai ^GmSä rajoitit kaiken sen mitä m^Cmulla oli elämässä ^FEi sormus rakkautta tuo kädessä, ^D7joka raivo^Daa

Rakas ollaan vaan h^Ebiljaa katsellaan huojuvaa v^Gmiljaa se kauniisti katseestas t^D7aipuu ja^D niin taivun myös min^Gmäkin rakas ollaan vain h^Ebiljaa ei korjata vuotavaa ma^Gmljaa, rakastellaan yhtä ^D7aikaa niin^D kuin nuo perhoset^Gmkin, ^{Eb Gm} kaikki katseestaas k^Duoli ja niin kuolin myös minä^Gmkin.

Rakas ollaan vaan h^Ebiljaa kaadutaan keskelle t^Gmaljaa, hyvästellään tätä a^D7ikaa n^Diin kuin nuo perhoset^Gmkin.^{F Eb G F Eb} Rakas nyt ollaan hi^Dljaa. ^Gm