Freud Marx Engels & Jung - Aina ja iankaiken aamen

Valeh^Ddelleen mun ^Gvoit olla lu^Dullut ja ^Gsiitä sua syytä nyt ^Den Sillä ^Gtiedänhän sen, mitä ^Dvoit olla kuullut, mutta ^E7sinua koskaan ereh^A7dyttänyt en Oon olla ^Dkoittanut v^Gilli ja vap^Daa töissä ^Gnaisien jahtaami^Dsen Mutta ^Gnythän on niin, että ^Dvuosiin moniin, mä olen ^E7unohtanut jopa niiden ^A7vahtaamisen

Sillä ^Daion sua ^Grakastaa ^Daina, aina ^Gja iankaiken, aa^Dmen Paljon ^Gkauemmin kuin kestää maksaa ^Dasuntolaina ja ^E7varmemmin kuin koskaan pystyn ^A7tienaamaan sen Jos sä ^Dmietit, kuinka ^Gkauan se ke^Dstää, kuule, ^Gvoin sulle kertoa ^E7sen ^GNiinhän se k^Aai on, sua ^Drakastaa a^Gion aina ^E7ja iank^A7aiken, aam^Den

Ikä ^Dilkeesti i^Ghmistä hu^Dijaa, se ^Gtukahduttaa tunteemme^Dkin Voi mua ^Gseniiliä nuijaa, joka ^Dmuista ei muijaa ketään ^E7toista, mitä kanssasi ^A7sun teemmekin Vuodet ^Dvartalolta ^Gveronsa vaa^Dtii ja näkee ^Ghiustemme harmaantu^Dvan Mutta ^Genhän minä tukkaan toki ^Drakastunukkaan, enkä ^E7piittaa, vaikka näkisin sun ^A7kaljuuntuvan

Sillä ^Daion sua ^Grakastaa ^Daina, aina ^Gja iankaiken, aa^Dmen Paljon ^Gkauemmin kuin kestää maksaa ^Dasuntolaina ja ^E7varmemmin kuin koskaan pystyn ^A7tienaamaan sen Jos sä ^Dmietit, kuinka ^Gkauan se ke^Dstää, loppu ^Glaulusta paa kuunnel^E7len ^GNiinhän se k^Aai on, sua ^Drakastaa a^Gion aina ^E7ja iank^A7aiken, aam^Den

^GNiinhän se k^Aai on, sua ^Drakastaa a^Gion aina ^E7ja iank^A7aiken, ^Bmja iank^Gaiken, aina ^E7ja iank^Aaiken, aame^Dn