Essi Wuorela - Päivänsäde ja menninkäinen

^AmAurinko kun ^Dmpäätti retken, ^Amsiskoistaan jäi ^Dmjälkeen hetken ^AmPäivänsäde ^E7viimei^Amnen ^DmHämärä jo ^Ammetsään hiipi, ^DmPäivänsäde ^Amkultasiipi ^D7aikoi juuri lentää eestä ^Gsen Kun ^CMenninkäisen ^Ampienen näki ^Dmvastaan tule^G7van, se ^Cjuuri oli ^D7noussut luolas^Gtaan ^G7 Kas ^Cmenninkäinen ^C7ennen päivän ^Flaskua ei ^F#dimvoi, mil^Cloinkaan olla ^Dm7pääl^G7lä ^Cmaan^E7

^AmKatselivat ^Dmtoisiansa, ^AmMenninkäinen ^Dmrinnassansa ^Amtunsi kummaa ^E7leiskun^Amtaa ^DmSanoi, poltat ^Amsilmiäni, ^Dmmut en ole ^Ameläissäni ^D7nähnyt mitään yhtä iha^Gnaa ^G7 Ei ^Chaittaa vaikka ^Amloisteesi mun ^Dmsokeaksi ^G7saa, on ^Cpimeässä ^D7hyvä asus^Gtaa ^G7 Käy ^Ckanssani, niin ^C7kotiluolaan ^Fnäytän sulle ^F#dimtien ja ^Csinut armaak^Dm7se - ^G7ni ^Cvien ^E7

^AmSäde vastas, ^Dmpeikko kulta, ^Ampimeys vie ^Dmhengen multa, ^Amenkä toivo ^E7kuole^Ammaa ^DmPois mun täytyy ^Amheti mennä, ^Dmellen kohta ^Amvaloon lennä, ^D7niin en hetkeäkään elää ^Gsaa ^G7 Niin ^Clähti kaunis ^AmPäivänsäde ^Dmmutta vielä^G7kin, kun ^CMenninkäinen ^D7öisin tallus^Gtaa ^G7 Hän ^Cmiettii, miksi ^C7toinen täällä ^Fvalon lapsi ^F#dimon ja ^Ctoinen yötä ^Dm7ra - ^G7kas^Ctaa