Eppu Normaali - Murheellisten laulujen maa
Autoscroll
1 Column
Text size
Transpose 0
MURHEELLISTEN LAULUJEN MAA - Eppu Normaali
A Syyttömänä syHmntym?G?än, saHmttui hän, tähänA maahaEn pohjoisGeen ja kylmään.
A Jossa jo esi-HmisätG, juovuksissaHm tottakai, hakkasivatA vaimot, lapsetE jos ne kiinniG sai
Hm PerinGteisen miehen Akohtalon,Hm halus Gvälttää poiE7ka tuo,
Hm En koskaan Gosta kirveHmstä, enkä koskaan viinaAa juo,
G muuten juon Atalon.
A Lumihanki HmkutsuuG perhett?Hm? talvisin, vaan enA tahdo tehd?E? koskaan laillGa isin
mutkun DtyönväGlityksestä työt?D? ei saa, hAälle kohEtalon koura juGottaAa väkijuomaa
Niin Dturmiolan Gtommi taas herää hDenkiin jAa herrojeE7n elkeeGt tarttuvaAt renkiin
Gkohti Alaukkaa, viinakauppaa...
HmSen miehen GepätoivoonA ajaa,Hm kun hallaG viljaaE korjaa,Hm keskelt?G? kylmän mullHman hiljaa,
kylmä silmä tuijAottaa, kuGn kirves koAhoaa
KeskeltäHm kumpujen,G mullastaHm maan, isäAt ylpeinEä katsovGat poikiaan,
DtyöttömyGys, viina, kirves jDa perheA, lumihankiE, poliisi jGa viimeineAn erhe
Täm?D? tuhansieGn murheellisten laulujeDn maa, jonkAa tuhansiiE7n järviGin, juosAta saa,
D katajainen Gkansa, jonka itsesääliDn määrä?A?, ei mE7ittaa järkiG, eik?A? kärki määrää.
D Jonka lauluissa Ghukkuvat elämän valtDtikortit, jAa kiinnEi pysyv?G?t taivaAan portit,
EinaGri Ep?A?toivosta ne kertovat...