Eero Raittinen - Vanha holvikirkko

Jo ^Cilta tullut ^Gon, urut ^Amsoi, kylä^Em nukkuu, vain ^Fvanhan holvi^Ckirkon muurit ^D7kuulee musii^G7kin. Soi ^Cparvelta nyt ^GBach, kaaret ^Amvarjoihin ^Emhukkuu, on ^Furkurina ^Cpoika holvi^Dmkirkon ^G7kantto^Crin.

Kun ^Ctienoon valot ^Gkaikki jo ^Amsilmäns?^Em? sulkee, hän^F pyhäpuv^Cussansa hiipi^D7i kirkkoon hilj^Gaiseen. Ja ^Cyöhön kes^Gäiseen fuu^Amga kaunii^Emna kulkee. Hän^F kanttoriksi^C aikoo, vaikka^Dm soittaa^G7 itse^Clleen.

Jos ^Fkerran, hän^G7 toisillekin^Em soittaa näi^Amn saa, se ^Funta on ^E7vielä, mutta^Am innostavaa. Kun ^Fkerran urut ^Csoivat, ja ^Fkellot hum^Cinoivat, ne ^Fkertoa sen ^Cvoivat, mitä^Dm to^G7ivoi^C hän.

Taas ^Csunnuntaina ^Gsaa isä^Am kanttor^Emivuoron, on ^Fhäät ja pauh^Cu mahtava ny^D7t kaikkiall^G7e soi. Tuo ^Cpoika toiveis^Gsaan kuulee ^Amlaulavan ^Emkuoron ja ^Fsoinnut, jotka ^Ctaivaankaareen ^Dmasti ^G7nousta^C voi.

Hän^C vielä nuor^Gi on, mutt^Ama oottaa j^Emo aikaa, kun ^Fkaikkialta ^Ckansa saapuu ^D7häntä ku^G7ulemaan. Voi ^Ckuinka kunni^Gaa vanhat ^Amholvit nuo ^Emkaikaa. Hän^F toivoo, ett?^C? kauniina so^Dmi fuug^G7a ai^Cniaan.

Jos ^Fkerran, hän^G7 toisillekin^Em soittaa näi^Amn saa, se ^Funta on ^E7vielä, mutta^Am innostavaa. Kun ^Fkerran urut ^Csoivat, ja ^Fkellot hum^Cinoivat, ne ^Fkertoa sen ^Cvoivat, mitä^Dm to^G7ivoi^C hän.

Taas ^Csunnuntaina ^Gsaa isä^Am kanttor^Emivuoron, on ^Fhäät ja pauh^Cu mahtava ny^D7t kaikkiall^G7e soi. Tuo ^Cpoika toiveis^Gsaan kuulee ^Amlaulavan ^Emkuoron ja ^Fsoinnut, jotka ^Ctaivaankaareen ^Dmasti ^G7nousta^C voi.