Edu Kettunen - Retki merenrantaan

^Bm Pitkin aamuöistä joen^F#muomaa kulki perhe retki^Emmuonaa repuissaan kohti meren ^Gmaj7rantaa, pohtim^Aaan kukin haavei^Bmtaan. Sisämaan rauha liukui ^F#mpois, kun tuuli toi meren oudot ään^Emet kuultavaksi retkeläis^Gmaj7ten, polois^Aten.

Isä oli ^Gväsynyt mies ^Dväsynyt maailman ^Emtuskaan puuttu^Amaan. Väsynyt ^Gkiskomaan meitä ^Dmukaan leikkiin, ^Emvannomaan nimeen ^Ajumalista julmim^Dman.

^Bm "Meri on suurempi kuin ^F#mluulin," sanoi äiti hym^Emyhuulin, suuteli siskon pientä ot^Gmaj7saa "Se on ^Asuuri ja suolai^Bmnen." Me joimme kotona keitetyt ^F#mkahvit, veimme leijat tuuleen ^Emtanssimaan. Isä nautti tilkan ^Gmaj7tummaa murhet^Ataan.

Ja päivä ^Gkuuma yöksi ^Dkutistui, tuuli ^Emjatkoi pauhu^Aaan. Ulapan ^Gkummitukset jo^Divat kunni^Emaksi kaukomai^Aden, ja urheu^Dden.

^Bm Isä jäi puuksi meren ran^F#mtaan, meren raivopäisen ran^Emtaan. Isä jähmettyi ja juut^Gmaj7tui, kunnes ^Atuuleksi muuttui. ^Bm Minä perin kartanot ja ^F#mkunnaat, perin joen kuivan uo^Emman. Ja pian kunniaani kui^Gmaj7vun minä^Akin.

Isä oli ^Gväsynyt mies, ^Dväsynyt maailman ^Emtuskaan puuttu^Amaan. Ja minäkin ^Gväsyn kohta ja ^Dlähden meren ran^Emtaan haihtum^Aaan.

Ja sinä ^Dpoikani jäät.