Edu Kettunen - Lent

MinÃ^C¤ istu^Gin kiitoti^Amen päähän. Jä^Cin ihmet^Gtä k^Amatselemaan. Kone ^Fkaunis, kuin lentäj^Emän luusta tehty, ^Fyllytti moottore^Amitaan. MinÃ^C¤ ihail^Gin vill^Amiä voimaa. MinÃ^C¤ nöy^Gristä ^Amlapsista nöyrin. Ja kun ^Fmoottorit ampuivat ^Emsankarin matkaan, jä^Fin seuraavaa od^Gottamaan...

MinÃ^F¤ ol^Gin lentÃ^C¤jän poika. Läh^Fes sanka^Gri siis it^Csekkin. VielÃ^F¤ lentÃ?^G?isin k^Corkeammalle kuin muut vielÃ^F¤ is?^G?¤än^Cikin paremmin.

MinÃ^C¤ nukahd^Gin halli^Amen varjoon. unen ^Ckerosiinin ^Gkatkuisen ^Amnäin. MinÃ^C¤ näin lentä^Gjän huimapäisen ja varman ^Amsyöksyvän ylöspäin. YlÃ^C¶späin^G läpi^Am pilvien peiton. Kohti ^Cilmailun ^Ghistori^Amaa. Jetin ^Fsiivillä kuoh^Emui auringon kulta, kun se ^Firtosi otteesta ^Gmaan...

Lentok^Centtien ^Gaavoilla ^Amtuulee niin kuin ^Culapalla ^Gaution ^Ammaan. Ja ^Fkiitotien pääs^Emsä on taivaassa reikä ovi ^Fmiltei mahdott^Gomaan...