Don Huonot - Tuulee

olen niin kevyt, että leijun ilma^Em/Dssa, sun huonees^C/Dsa mä olen höyhen, sinä ^Em/Dtuuli, puhalla, etten puto^C/Da sä avaat ikkunan, mä ^Em/Dkattojen ylle ilmaan koho^A7sus4an ^Dja asiat saavat mitta^Bsuhteen oikean ^C/D sama vanha juttu vahvis^Em/Dtaa, se sua mikä ei tuho^C/Da sain eilen lahjan, jota ^Em/Dtoivon etten koskaan unohd^C/Da nyt oon niin kevyt, että ^Em/Dleijun ilmassa korkeal^A7sus4la ja ^Dkaupunki alhaalla ^Bnäyttää kauniilta

^Gtuulee, kun sinä olet ^Dtuuli ja minä olen ^Emhöyhen sun ^Cvietä^Dvänä ^Gtuulee, kun kaupungissa ^Dtuulee me korkealle ^Emnoustaan ^Ctaas

^C/Dhei, koita unohtaa nuo ^Em/Dasiat, jotka sua öisin valvot^C/Dtaa hei, koita uskaltaa vain ^Em/Dtuulen vietäväksi sukel^C/Dtaa kaikkein vaikeinta on ^Em/Dluottaa mutta ilman sitä ei mitään ^A7sus4saa mä ^Dpuhallan ja sä ^Bnouset ilmaan

^Gtuulee, kun minä olen ^Dtuuli ja sinä olet ^Emhöyhen mun ^Cvietä^Dvänä ^Gtuulee, kun kaupungissa ^Dtuulee Em c me korkealle noustaan taas

^Chyppäät parvekkeelta, muttet putoa ^{E B C# C}sä näytät kauniilta, kun leijut ilmas^Esa^{B C# C}surut ja murheet jäävät omaan arvoons^Ea ^{B C#}

^Gtuulee, kun sinä olet ^Dtuuli ja minä olen ^Emhöyhen sun ^Cvietä^Dvänä ^Gtuulee, kun kaupungissa ^Dtuulee me korkealle ^Emnoustaan ^Ctaas

^Gtuulee, kun minä olen ^Dtuuli ja sinä olet ^Emhöyhen mun ^Cvietä^Dvänä ^Gtuulee, kun kaupungissa ^Dtuulee me korkealle ^Emnoustaan ^Ctaas

^Glennätät mua ^Dniin kuin leijaa ^Fkorkealla taivaan ^Emalla, ^D#lennän ^Ftaas ^Glennätän sua ^Dniin kuin leijaa ^Fenkä päästä putoa^Emmaan, ^D#lennän ^Ftaas ^Gtuulee, kun kaupungissa ^Dtuulee me korkealle ^Emnoustaan ^Ctaas