Anthony Parviainen - Sylvian joululaulu

Ja ^Dmniin joulu joutui jo ^Ataas Pohjola^Dman, ^Cjoulu ^Fjoutui jo ^Grintoihin^Akin. Ja kuuset ne ^Dmkirkkaasti ^Cluo loisto^Faan jo ^Gpirtteihin ^Cpienoisi^Fhin. Mutt’ ^Aylhäällä ^Dmorressa ^Gvielä on ^Cvain se ^Fhäkki, mi ^Dmsulkee mun ^Gsir^G#mkuttaja^Ain, ja vaiennut ^Dmvaikerrus ^Aon vanki^Dmlan; oi ^Gmurheita ^G#mmuistaa ken ^Dmvois ^Alaula^Dmjan.

Miss’ ^Dmsypressit tuoksuu nyt ^Atalvella^Dmkin, ^Cistun ^Foksalla ^Guljaimman ^Apuun. Miss’ siintääpi ^Dmveet, viini ^Con vaahto^Fvin ja ^Gsää aina ^Ckuin touko^Fkuun. Ja ^AEtnanpa ^Dmkaukaa mä ^Gkauniina ^Cnään, ah, ^Ftää kaikki ^Dmhurmaa ja ^Ghuum^G#maapi ^Apään, ja laulelmat ^Dmlempeesti ^Alehdoissa ^Dmsoi, sen ^Grunsaammat ^G#mriemut ken ^Dmkert^Aoilla ^Dmvoi!

^DmB ^C (^DmDif^Cfe^Dmren^Ct key for last verse) Sä ^Etähdistä kirkkain, nyt ^D#mloisteesi ^Eluo ^F#msinne ^GSuomeeni ^Ckaukaise^Bhen! Ja sitten kun ^Esammuu sun ^F#mtuikkeesi ^Gtuo, sa ^Asiunaa se ^F#mmaa muisto^Gjen! Sen ^Bvertaista ^Etoista en^C#m mistään ma ^F#msaa, on ^Garmain ja kall^G#mein mull’ ^Aain ^BbSuomen^Bmaa, Ja kiitosta ^Esen laulu ^F#msoi Sylvi^Gan ja ^Asoi aina ^Bblauluista ^Bsointuisim^Eman.