Anna Eriksson - Juliet ja joonatan

^AmViattomat tunteet elää ^Dmjaksaa, ^Esus4vaikka pimey^Edessä saa vain ^Amrakastaa ^AmSydämet nuo samaan tahtiin ^Dmhakkaa, ne ^Am/Cyhteen vei ^B7kaksi maail^E7maa

Juli^Amet ja ^DJoonatan he ^Gtuuleen maail^Cman kato^Amaa, ei ^Dmtoisi^B7ansa ^E7saa Ja ^Fmaj7rak - ^E7ka - ^Amus, se ^Dm7särkyy ^G7pieniin pala^Cmaj7siin, terä^Amviin, kuin ^Dmlasi ^B7marmo^Eriin Juli^Esus4et ja ^E7Joona^Dmtan

^AmUnelmistaan rakensivat ^Dmsuojan Niin ^Esus4heikon kilven ^Eaika tuho^Amaa ^AmPelot heitä jättäneet ei ^Dmrauhaan Ne ^Am/Csäälimättä ^B7veivät muka^E7naan

Juli^Amet ja ^DJoonatan he ^Gtuuleen maail^Cman kato^Amaa, ei ^Dmtoisi^B7ansa ^E7saa Ja ^Fmaj7rak - ^E7ka - ^Amus, se ^Dm7särkyy ^G7pieniin pala^Cmaj7siin, terä^Amviin, kuin ^Dmlasi ^B7marmo^Eriin

^FÖisin tuntea ^C/Gsaavat vain sen ^Dmkuuman ensi^Crakkauden, kun ^Bbkylmyys hetken lämpöön kato^E7aa

Juli^Amet ja ^DJoonatan he ^Gtuuleen maail^Cman kato^Amaa, ei ^Dmtoisi^B7ansa ^E7saa Ja ^Fmaj7rak - ^E7ka - ^Amus, se ^Dm7särkyy ^G7pieniin pala^Cmaj7siin, terä^Amviin, kuin ^Dmlasi ^B7marmo^Eriin

Juli^Fmaj7et ja ^E7Joona^Amtan, he ^Em7hukkuu ^G7myrskyn pyörtei^Cmaj7siin julmim^Ampiin, kuin ^Dmvarjot ^B7asfalt^Etiin Juli^Esus4et ja ^E7Joona^Amtan ^{B7 Cmaj7 Am}