Veikko Lavi - Turun surusilmä

Voi ^Dmkohtalo kummasti viedä, meitä ^Bbriemussaan, myös surus^A7saan En sitä mä vieläkään ^Gmtiedä, kuinka ^C7onneni sain Turus^Fsa ^A7 Kun ^Dmkohtasin ^D7sievän Surus^Gmilmän, siellä torilla ^Bb7kaloja ^E7möi^A7 Ensi^Gmkatseellaan syömmeni ^Dmkylmän, ^Gm onnen ^Bbpumpuleil^A7la ymp^Dmäröi

Ei ^Dmkelleen vielä sydäntään suonut, ^Bbhiukan rakasti vain itse^A7ään Vaan kun katseeni ^Gmhäneen olin luonut, ^C7tunsi pistoja sydämes^Fsään^A7 Ja me ^Dmkiersimme ^D7kaupungin ^Gmpuistot, suukon sain vasta ^Bb7Pansios^E7sa ^A7 Ja nuo ^Gmlempemme suloiset ^Dmmuistot,^Gm ovat ^Bbsyömmeni ^A7kansio^Dmssa

Kun ^Dmlauletaan näin iskelmässä: ^BbTulisuudelmat hurmion ^A7toi Ensisuukossa kuumassa ^Gmtässä, kulta^C7hampaani suli kuin ^Fvoi ^A7 Olin ^Dmluullut jo ^D7naisihin ^Gmnähden, aivan tulleeni ^Bb7immuunik^E7si ^A7 Vaan ^Gmsievän Suru^Dmsilmäni ^Gmtähden, silloin ^Bbheräsin ^A7parahi^Dmksi

Olen ^Dmonnea saanut jo liikaa, Surus^Bbilmäni sen mulle ^A7soi Nyt myyn torilla ^Gmlahnaa ja siikaa, enkä ^C7parempaa toivoa ^Fvoi ^A7 Ja kun ^Dmtiskillä ^D7hauki on ^Gmsuuri, silloin ^Bb7onneni on raja^E7ton^A7 Sillä ^Gmhauenkin katsees on ^Dmjuuri,^Gm suru^Bbvoittoinen ^A7yö aja^Dmton