Veikko Lavi - Evakon laulu

^AmIllalla, kun äiti ^Dmpeitti mua ^E7nukku^Ammaan, En aavis^Ctanut, mitä ^Dm7aamu tuopi ^G7tulles^Csaan. Yöllä ^Amoli metsään ^Dmtullut julma ^G7tykkipatte^Amri, Evakoiden ^E7/Btumma ^Am/Crivi ^Dmtiellä ^Am/Ehiljaa ^E7vaelsi.

^AmSelvään kuului sodan ^Dmpauhu rajan ^E7pinna^Amssa. Epä^Cvarmuus jäyti ^Dm7karjalaisten ^G7rinnas^Csa. Vartti^Amtunti lähtöa^Dmikaa meille ^G7silloin annet^Amtiin,

Naapurimme h^E7/Beinäkä^Am/Crriin ^Dmkalliit ^Am/Enyytit ^E7kannettiin.

^AmHäipyi rakkaat man^Dmnut sekä ko^E7tikuj^Aman pää, Sinne ka^Cttoin päälle^Dm7 oma taivas^G7läntti^C jää. Kyynel^Ameiden määrää^Dm en vain enä^G7ä ole muistan^Amut,

Karjalaisten^E7/B elon ^Am/Ctahtoa^Dm ei sota^Am/E suista^E7nut.

^AmMeitä vastaan mars^Dmsi nuoret S^E7uomen^Am soturit, Heitä jo^Chti lapsenka^Dm7svoiset nuo^G7 vänri^Ckit. Moni k^Amulki silloin^Dm elämässään ^G7viime retkens^Amä,

Päätä kohden^E7/B vakaa^Am/Cna, ku^Dmin aavis^Am/Etaisi h^E7etkensä.

^AmTietyömiehet kysyi^Dmvät, ett' m^E7ikä m^Amatkan pää. A, kuhan^C päästään pe^Dm7rille, se s^G7illoin^C selviää. Isäntä^Am se jätti he^Dmille vielä p^G7orsaslaatikon^Am.

Lisäsi: "Vot^E7/B, täss^Am/Cä leiv^Dmän pääll^Am/Ee särvi^E7ntä viel' on."

^AmAsemalla evakoita ^Dmjunaan last^E7attii^Amn, Virkamie^Csten kysymyk^Dm7siin tarkka^G7an vas^Ctattiin. Eräs ä^Amiti sanoi: "^DmTässä on mun^G7 koko omaisuu^Ams,

Viisi pientä^E7/B lasta^Am/C sekä ^Dmvielä ka^Am/Ehvipann^E7u uus."

^AmAamuyöllä pieni ve^Dmli syntyi j^E7unass^Ama, Se oli r^Cyppyinen ja ^Dm7vielä silmä^G7t umme^Cssa. Lotat ^Amtoivat taiva^Dmanmannaa, ku^G7umaa kauravel^Amliä.

Tahtoivat he^E7/B meitä^Am/C poloi^Dmsia viel^Am/Eä helli^E7ä.

^AmKolmen päivän pääs^Dmtä oltiin p^E7äätep^Amaikassa, Karjalai^Cnen kansa se^Dm7isoi huutok^G7aupass^Ca. Isännä^Amt kun evakoi^Dmta sinne kyy^G7tiin mättivät^Am,

^AmMekin mentiin siit^Dmä kunnantal^E7oon a^Amsumaan, Vuoden p^Cäästä päästi^Dm7in omaan mö^G7kkiin ^Cmuuttamaan. Kirje ^Amtuli isältä:^Dm "Mie pääsen^G7 pian siviili^Amin",

Tulikin ja k^E7/Birkon ^Am/Cvieree^Dmn sankar^Am/Ehautaan^E7 siunattiin.

^AmOmaa peltotilkkuaa^Dmn kun äiti ^E7äesti^Am, Niin uud^Cen elon alka^Dm7mista kiuru^G7t säes^Cti. Mie is^Amtuin pienen ^Dmveljen kanss^G7a siinä pello^Amn laidalla,

Kerroin häll^E7/Be, kui^Am/Cnka ka^Dmunis oli^Am/E kerran^E7 Karjala.