Olli Halonen - Pimeys

^BmMielen laatu meidän^Dlainen synkkyyteen on taip^Guvainen, kun kesän pitkät illat vaihtuu talven pimey^Ate^Bmen.

^BmSukupolvi toisen j^Dälkeen siihen löytää saman l^Gääkkeen, kun puhua ei pysty pimeys kyllä kuunt^Aele^Bme

^Dja kysymättäkin vas^Gtailee. ^{A Bm}Mut siitä huolimatta ^Dmaailman onnellisin ^Gkansa,

vuosi toisen jälkeen tilastoissa kom^Aeil^Emee. ^EmKai me vaan s^F#movitaan kaamo^Gkseen.

Vaikka kuulen jo ^Bmkuiskauksen. Tuon puhurin ^Gpohjoisen, ja se meille taas l^Daulaa synkkiä runo^Ajansa.

Ku täällä maailman ^Bmlaidalla, pallon pimeäl ^Gpuolella, kun kaamos mieltämme ^Dvärjää. Ei täällä yksinään ^Apärjää.

Mut jos sä jaksat ^Gvaan toista rakas^Ataa ei pimeys sua ^Bmsaa.

^BmHistorian monina^Diset, nuo suuret suomalai^Gset pystyneet on urotöihin lähes uskomatt^Aom^Bmiin.

^BmMut kaiken voittane^Dina kansakunnan sanka^Greina nuo herrojemme herrat seuraa samaa joh^Ataj^Bmaa.

Kun pullo^Dnhenkeä ku^Gmartaa.^{A Em}Mut siitä huolim^F#matta maailman onnellisin ka^Gnsa,

vuosi toisen jälkeen tilastoissa ko^Amei^Emlee. ^F#mKai me vaan sovitaan kaam^Gokseen.

Vaikka kuulen jo ^Bmkuiskauksen. Tuon puhurin ^Gpohjoisen, ja se meille taas l^Daulaa synkkiä runoj^Aansa.

Ku täällä maailman ^Bmlaidalla, pallon pimeäl p^Guolella kun kaamos mieltämme ^Dvärjää. Ei täällä yksinään p^Aärjää

Mut jos sä jaksat ^Gvaan toista raka^Astaa ei pimeys sua ^Bmsaa.

Taas ikkunani t^Aakana se tuuli ^Bmpuhaltaa, ja isieni ^F#määnellä mun nimeä h^Guutaa.

Mut mä olen l^Auvannut se ei saa mua ^Bmkoskaa^F#mn. ^EmSen verran ^F#mmä oon niille vel^Gkaa.

Vaikka kuulen jo ^Bmkuiskauksen. Tuon puhurin ^Gpohjoisen, ja se meille taas l^Daulaa synkkiä runo^Ajansa.

Ku täällä maailman l^Bmaidalla, pallon pimeäl p^Guolella, kun kaamos mieltämme v^Därjää. Ei täällä yksinään p^Aärjää

Mut jos sä jaksat v^Gaan toista rakast^Aaa ei pimeys sua ^Bmsaa.