Mari Rantasila - Vain rakkaus

^Cm Hän vaeltaa läpi ^Fmkaupungin hän ^Dmsilmin pimein ^G7etsii, ei ^Cmlöydä vain ^Cm kun ruumiinsa o^Fmn tulessa hän ^Bb7kekäleitä kasaa syliin^Eb7sä Ja ^Dmpolte, joka ^G7sieluansa ^Cmkorventaa se on ^Abmaj7vain, vain^G7 ra^Cmkkaus se on ^Abmaj7vain, vain^G7 ra^Cmkkaus

^Cm Hän kuuntelee vain ^Fmvarjoja ja ^Dmnälkänsä hän u^G7nelmillaan^Cm sammuttaa ^Cm jos kaipaus on^Fm myrkkyä hän ^Bb7pimeydestä siihen suke^Eb7ltaa Ja ^Dmpolte, joka ^G7sieluansa ^Cmkorventaa se on ^Abmaj7vain, vain^G7 ra^Cmkkaus se on ^Abmaj7vain, vain^G7 ra^Cmkkaus

^Cm Hän tähtiyötä katse^Fmlee ja k^Dmuulee, näkee ka^G7iken, mink^Cmä nähdä voi ^Cm kun hiljaisuus ^Fmon erämaa se m^Bb7ykän huudon jostain parka^Eb7isee Ja ^Dmpolte, joka ^G7sieluansa ^Cmkorventaa se on ^Abmaj7vain, vain^G7 ra^Cmkkaus se on ^Abmaj7vain vain ^G7rak^Cmkaus se on ^Abmaj7vain, vain^G7 ra^Cmkka