Esa Pakarinen - Suhmuran santra

Kun ^Dmseurojentalolla tanssittiin ja haitari haikeesti ^A7soi Oli tyttäret pyntätty retonkiin ja kuukin kuin keltanen ^Dmvoi Niin ^Gmpyysin mie korreinta ^Dmsuatolle piästä, tämä ^Gmvastas: Voi tokkiinsa ^Dmjalakojas siästä Niin ^Gmpitkä matka, niin ^Dmpitkä matka on ^A7suatolle Suhmu^Dmraan

Niin ^DmSuhmuran Santra se yöhön män, minä silimäyksen perrääsä ^A7loin Tok' toiste jo ymmärsin enemmän ja pyörän mie matkassain ^Dmtoin Mut ^GmSantra ei tullu, hän ^Dmpysyttel poissa, kai ^GmSuhmuran puolessa ^Dmäitinsä koissa Kun ^Gmpitkä matka, kun ^Dmpitkä matka olj ^A7suatolle Suhmu^Dmraan

Mut ^Dmolhan se Mantakin Mulosta, niin sorree jo tok' sortil^A7taan Ei kiellelly suatolle tulosta, ei pyörtänyt kot'portil^Dmtaan Vaan ^Gmpyörällä poski ol' ^Dmposkea vasten, Mulon ^GmManta nyt mulla on ^Dmäitinä lasten Kun ^Gmpitkä matka, kun ^Dmpitkä matka olj ^A7suatolle Suhmu^Dmraan

Nyt ^DmMantalle mattoja puistelen ja lapsia liekutte^A7len Myös Suhmuran Santraa mie muistelen ja iäneti näin uatte^Dmlen: No ^Gmpithän tok' arvata, ^Dmse siitä tulloo, kun ^Gmlähtööki pyörällä ^Dmsuatolle Mulloon, Ja ^Gmpitkä matka, ja ^Dmpitkä matka on ^A7suatolle Suhmu^Dmraan